Grymma tider – vårdarbetets sånger är en dokumentärisk sångfilm färgad av mörk humor. 

Filmen handlar om den finska äldreomsorgens tillstånd, om vårdarbetarna och vårdtagarna samt deras anhöriga. Filmen berättar om den krisande äldreomsorgens vardag genom dokumentäriska episoder och genom sång.

Filmens centrala karaktär är närvårdaren Tiina. Hon var en av de förstavårdarnasom öppet berättade om problemen som finns inom vården, vilket ledde till atthon blev svartlistad både av ett privat vårdföretag och av kommunen. Pensionärerna i Kaavikommunärtvungna att från sidanse på när kommunensvårdenhet privatiseras.De är aktiva och kan sin sak, men det demokratiskabeslutsfattandet har slunkit utom räckhåll förinvånarna.

Filmen påminner oss om vad vården av dem som inte är till någon nytta på arbetsmarknaden handlar om: ett oförstörbart människovärde. Genom sångerna upptäcker man krocken mellan kommersialiseringen av vården och vårdens etos.

Det som man inte kan prata om, måste man sjunga.
 

---
 

Armotonta menoa – hoivatyön lauluja on tumman huumorin sävyttämä dokumentaarinen lauluelokuva suomalaisen vanhusten hoivan tilasta, hoivatyön tekijöistä ja kokijoista hoivan markkinoilla. Dokumentaaristen episodien ja laulujen kautta elokuva kertoo kriisiytyneen vanhushoivan arjesta.

Elokuvan keskeinen tarinahahmo on lähihoitaja Tiina. Hän oli ensimmäisiä hoitajia, joka toi esiin ongelmia ympärivuorokautisessa hoivassa, joutuen yksityisen yrityksen ja kaupunkinsa mustalle listalle. Kaavin kunnan eläkeläiset joutuvat seuraamaan sivusta kunnassaan tapahtuvaa hoivayksikön ulkoistusta. He ovat aktiivisia ja tuntevat asiansa, mutta demokraattinen päätöksenteko on karannut kuntalaisten ulottumattomiin. Kestävyysvajeen yhtälöä ratkotaan myös digiloikkaa tekemällä: robotti kohtaa vanhuksia hoivakodissa, hoitajat työskentelevät etähoivakeskuksessa.

Tehokkuuden, voitontavoittelun ja säästöjen ristipaineessa hoivatyön eetos on rapautunut. Ikäihmisistä puhutaan vain taloudellisen kasvun jarruna ja työtä tekevien taakkana. Elokuva muistuttaa siitä, mistä työmarkkinoille hyödyttömien ihmisten hoivassa on kyse: jakamattomasta ihmisarvosta. Laulujen kautta elokuva luo katseen hoivan kaupallistamisen ja hoivan eetoksen väliseen yhteensovittamattomuuteen. Siitä mistä ei voi puhua, on laulettava.