Den 75-åriga Inkeri (Leena Uotila) har slagit ihjäl sin man (Heikki Nousiainen) med en stekpanna och planerar att begrava honom i trädgården. Ett livstidsstraff väntar men innan dess vill Inkeri ta chansen att leva lite - äntligen.
Inkeri flyr mot friheten med sina storasystrar Raili (Seela Sella) och Sylvi (Saara Pakkasvirta) i släptåg. Resan bjuder på ungkarlar, festande och allt möjligt annat syndigt som den blyga systern Sylvi inte ens täcks säga högt men som den cyniska systern Raili gärna basunerar ut.
Samtidigt som syster-trion är ute på vift så planerar Inkeris dotter (Pirjo Lonka) en stor födelsedagsfest för Inkeri. Men när det är dags för firandet känner dottern knappt igen sin mor, som under resans gång har hittat sitt sanna jag.
 

Teräsleidit

75-vuotias Inkeri (Leena Uotila) on lyönyt miestään Tapiota (Heikki Nousiainen) paistinpannulla päähän ja suunnittelee tämän hautaamista puutarhaan. Loppuelämän mittainen vankeus odottaa, mutta ennen sitä olisi vielä hetki aikaa elää – vihdoin. Niinpä Inkerin on parasta lähteä nyt, kun on jo liian myöhäistä.

Isosiskojensa Railin (Seela Sella) ja Sylvin (Saara Pakkasvirta) kanssa Inkeri suuntaa matkalle vapauteen. Tien päällä kyytiin liftaa hurmaavaa nuorisoa, auto hajoaa ja yökerhossa tanssitaan syntisesti. Reissussa tapahtuu kaikkea sitä, mitä Sylvi ei kehtaa edes ääneen sanoa, mutta totuuden torvi Raili mielellään toitottaa.

Matkassa olevien mutkien kautta laitetaan uuteen uskoon niin menneisyyttä ja tulevaisuutta kuin perhe- ja parisuhteita. Perillä nuoruusmaisemissa paitsi päästetään irti, myös löydetään jotakin vuosien varrella kadonnutta.

Lopulta edes oma tytär (Pirjo Lonka) ei ole tuntea äitiään, kun Inkeri ratkaisee yhden elämänsä suurimmista kysymyksistä: Miten ihmeessä ihminen voi pitää itsensä järjissään, kun koko muu perhe on seinähullua sakkia?